Nuorisotyö Raide ry:n ratsaissa pitää liikkeellä. Kierrän ympäri Suomea puhumassa päihteistä ja elämänhallinnasta. Tuen ja neuvon. Kuuntelen ja koitan ymmärtää. Välillä ymmärrän ja välillä en. Nuoren hätähuudot ovat tänä päivänä yhä raastavampia.

Nuorilla on tänä päivänä valtava huomion kaipuu. Huomatuksi tulemista janotaan kuin kissa kermaa. Usein pieni lapsi saa huomiota luonnostaan, mutta nuorelle se on vaikeampaa. Ei kukaan kysy 15wee Masalta tai Lissulta, että ”tuuksä hei syliin istuun?” Ja sen jälkeen pörrötä heidän tukkaansa. Tai jos tekee, niin johan siitä vähintään pedofiilin leima kajahtaa.

Juttelen monesti kiertueella kohdattujen nuorten kanssa netissä. Joku juttelee harrastuksista ja joku ongelmista. Joku kertoo onnistumisistaan ja joku pettymyksistään. Moni kysyy koulukiertueen jälkeen netissä, että ”muistaksä mut?”

Kaksi lyhyttä sanaa, joissa on valtava lataus. Suomennettuna nuo sanat voisi kääntää vaikka näin: Muistatko minut? Minut, joka istuin harmaa paita päälläni ujon näköisenä. Muistatko silti, vaikka luokassa oli nuo 25 värikkäämpää heppua, joista jotkut osasivat pitää itsestään minua parempaa meteliä. Rivien välistä tuo nuori tahtoo ehkä sanoa, että ei minua kukaan yleensä muista. En kelpaa kenellekään.

Olin jokin aika sitten kylpylässä. Kiinnitin saunassa huomiota erääseen tilanteeseen. Lauteilla istui samoissa löylyissä isä ja poika. Poika selitti innostuneena isälleen asioita arjestaan. Näytti siltä, että isää eivät pojan puheet olisi voineet vähempää napata. Vain pieni tuhahdus aina pojan puheiden lomassa paljasti isän olevan hereillä. Hän tuhahteli ja näytti nyrpeätä naamaa. Välillä murahti, että ”heitä sitä löylyä.” Poika teki työtä käskettyä. Pystyin kuvittelemaan mielessäni heidän ruokapöytäkeskustelun kotona. Poika sanoo: ”Hei mä sain ruottin kokeesta ysin, meni aika hyvin.” Isä sanoo: ”Jaa. Ota ne kyynärpäät pois pöydältä ja syö.”

Olen varma siitä, että pojan innostus ylipäätäänkään elämää ja omia asioitaan kohtaan hiipuu, jos vastaanotto kotona on aina tuollainen. Ja siitä syntyy se tunne: olen mitätön. Ei mun asioilla ole mitään merkitystä. Ja kun nuo tunteet ovat syvällä sielussa, niin silloin tulee aina vain herkemmin kysyttyä myös ulkopuolisilta: ”muistaksä mut?”

Jokainen nuori on ainutlaatuinen ja tärkeä. Jokainen nuori tarvitsee tervettä huomiota ja rakastavia katseita. Mikäli niitä ei lähipiiristä heru, niin nuori hakee tätä hyväksyntää muualta. Lähimmän oljenkorren ongelmaan tarjoavat ihmeellinen internet ja television reality-todellisuus.

Internet on täynnä niitä nuoria, jotka tahtovat kysyä esim. irc-galleriaan laittamilla paljastavilla persekuvillaan: olenko hyväksyttävä, olenko rakastettava, kelpaanko tällaisena? Usein jopa niin, että mitä enemmän poseerauksia ja paljasta pintaa, sitä syvempi on hyväksynnän ja ehjän rakkauden kaipuu.

Nuoria on kovin helppo tulkita väärin. Haavat saattavat näyttäytyä apaattisuutena, joka saattaa näkyä muille laiskuutena. Kokemukset rakkaudettomuudesta saattavat näyttäytyä kovaäänisenä huomion keräämisenä mikä saatetaan tulkita huonoksi käytökseksi.

On nuoria, jotka leimataan helposti ja joka paikassa huonosti käyttäytyviksi. Opettajainhuoneessa keskustellaan päiväkahvin lomassa ”siitä samasta Pekasta,” joka häiriköi sekä biologian että matikan tunnilla. Siitä Pekasta, joka tempauksillaan hankkii opettajille pitkiä sairauslomia. Jos nuori saa jo varhain ”huonon ihmisen” leiman, siitä on vaikea päästä eroon. Tarhatätikin voi muistella, että kyllä se Jussi oli melkoinen sekopää jo silloin päiväkodissa. Tarhatädit, opettajat ja joukkueen valmentajat saattavat olla autuaan tietämättömiä siitä, että Jussin iltarutiineihin kotona saattaa kuulua lämpöisen iltakaakaon sijaan kylmät nyrkit.

Moni perheväkivallasta ja läheisen päihteidenkäytöstä kärsivä lapsi ja nuori laittaa pahaa kiertämään. Siirtää pahan olon muualle, ettei itsestä tuntuisi niin kauhealta. Paha olo on se taikasana monien käytöshäiriöiden takana. Ja usein nämä samat lapset ja nuoret ovat niitä, jotka tahtoisivat vain halauksen. Pitkän ja syvän rutistuksen. Ja samoja lapsia ja nuoria, jotka kysyvät myös, että ”muistaksä mut?” Siihen tahtoisin aina vastata, että tottahan minä sinut muistan. Olet arvokas ja tärkeä ihminen!