Juoruja pukkaa jokaisesta tuutista. Niitä näkee kioskien lehtitelineissä. Niitä kuulee puhelinkeskustelussa ystävän kanssa. Kaikki sosiaaliset mediat ovat täynnä ilmoille heiteltyjä löyhiä lauseita. Radio juoruilee ja televisio juoruilee, Facebookista nyt puhumattakaan. Parturi-kampaamoiden tuoliin istahtaessa kuulee usein hyvinkin mehukkaita tarinoita. Muista asiakkaista. Sanojen painoarvoa ei useinkaan mitata ennen niiden päästämistä kielen päälle.

Juoruilukulttuuri on myös koulujen ja työpaikkojen ongelma. Juoruilukulttuuri on usein sekä koulu- että työpaikkakiusaamisen liikkeelle laittava voima. “Ootkos kuullut, että tuolla Maijalla on nyt vähän vaikeuksia elämässään?” Ja vierivää palloa on vaikea pysäyttää. Kerran kohteeksi otettu juoruilukohde on helppo ottaa kohteeksi myös uudelleen.

Sanottuja sanoja ja lähetettyjä lauseita ei saa vedettyä takaisin. Anteeksi voidaan pyytää ja antaa, mutta sanat eivät unohdu. Juoruilija itse ei usein näe omaa käyttäytymistään. Hän puhuu niin paljon, ettei tule miettineeksi mitä oikeastaan puhuu. Saati onko tarvetta puhua kaikesta. Lopulta hän voi kiistää kaiken sanomisensa, kun ei itsekään enää muista mitä tuli sanottua.

Olen elämässäni törmännyt useaan juoruilijaan. Pahimmat heistä pukeutuvat enkelin vaatteisiin. Esittävät ystävää ja kertovat kuinka heille voi uskoutua kaikessa. Mutta kun selkä kääntyy niin puukko heilahtaa. Juoruilijan on vaikea ansaita luottamusta takaisin. Siksi hän etsii ympärilleen paljon ihmisiä. Antaa heidän ymmärtää, että he ovat ystäviä. Mutta samaan aikaan teroittaa veistään, jotta voi taas iskeä selkään.

Juoruileva ihminen etsii kadonnutta erinomaisuuttaan. Hän yrittää löytää muiden heikkouksia. Hän nauttii välittömästi sellaisen löydettyään. Silloin juoruilija voi sulkea silmänsä omilta heikkouksiltaan. Oikeastaan hän ei ehdi nähdä niitä, kun muiden heikkouksissa on niin paljon seurailtavaa.

Juoruilija nautiskelee luonnollisesti juorulehtiä. Ne ovat kuin lääkettä hänen omaan ahdistukseensa. Surullista kyllä juoruilijan sisimmän täyttää usein juuri tuo ahdistus. Hän ei ole oppinut katsomaan omaa itseään ja heikkouksiaan.

Juoruilu ystävyyssuhteissa vie pohjaa luottamukselta. Juoruileva ystävä ei välttämättä ole juuri se henkilö, jolle raotat kaapissasi kolisevia luurankoja. Juoruilevalle ystävälle et välttämättä jaa tuoreeltaan tilannepäivityksiä elämästäsi. Ainakaan jos tiedät hänen juorutaipumuksistaan. Moni jakaa asioitaan, koska ei tiedä. Pettyy, mutta liian myöhään. Juorujen juna on jo lähtenyt liikkeelle.

Millainen sitten on juoruilukulttuurin haaste nuorisotyössä, omalla työkentälläni? Nuorten juoruilukulttuuri periytyy usein vanhemmilta. Jos kotona on totuttu ruokapöydän äärellä analysoimaan Martin mahan kokoa tai Iivarin ihmissuhdekiemuroita niin juoruilukulttuurin pohja on pedattu valmiiksi. Juoruilukulttuurin vaikutusta koulukiusaamiseen ei tulisi aliarvioida.

Tunnen monta juoruilijaa. Uskallan väittää, että sinäkin tunnet. Onneksi kuitenkin jokainen meistä saa olla oman itsensä paras asiantuntija. Kyllähän maailmaan puhetta mahtuu.